Pikkunarttu kiimassa

Valtatien levähdyspaikka hikoili kesäkuun helteessä. Ilma asfalttisella parkkipaikalla väreili jo kuumuudesta, vaikkei kello ollut vasta kuin kymmenen aamupäivällä. Paarmat surisivat taukopaikkaa ympäröivän metsikön varjossa. Asfalttikentän paljasta auringonpaistetta uhmasi vain jykevistä hirsistä rakennettu metallikattoinen taukotupa, jonka ulkoseinällä hyrisevä ilmastointilaite yritti epätoivoisesti pitää paahtavaa kuumuutta seinien ulkopuolella.

Kuten syrjäseudulla yleensä, ei Matkamiehen Krouvi ollut mikään pelkkä kahvila. Ruokatuotteiden lisäksi se toimi eräänlaisena sekatavarakauppana ja puutarhakalusteiden myymälänä, kanoottivuokraamona sekä asiamiespostina. Mistä nyt sattui lisätuloja milloinkin saamaan lomakauden ulkopuolella. Lomakaudella Krouvissa kävi kyllä sitäkin kovempi vilinä, jolloin omistaja palkkasi yhden tai useampiakin nuoria tyttöjä itseään tuuraamaan.

Lisätienestejä vasta yläasteelta päässyt Sanna kaipasikin, eikä polkupyörämatkan päässä ollutkaan muita kesätyöpaikkoja. Työmahdollisuus kelpasi lukiopaikan saantia odotellessa, vaikkei Sanna kesätöitä ollut varsinaisesti itse hakenutkaan. Vanhemmathan asian olivat sopineet Krouvin nykyisen omistajan Pekan kanssa, sillä kyllähän kylällä kaikki toisensa tunsivat.

Sanna tunsi ulkonäöltä myös Johannan, joka oli toiminut Pekan apulaisena jo useampana kesänä. Kaksi vuotta Sannaa vanhempi tyttö vaikutti viihtyvän hyvin osa-aikaisessa työssään, koska tämä ei ollut edes etsinyt opiskelupaikkaa yläasteen jälkeen. Sanna ei kyllä itse suunnitellut työskentelevänsä keittiöapulaisena yhtä kesää kauempaa. Poikamaisen lyhythiuksinen ja pisamainen vanhempi tyttö tervehti Sannaa iloisesti nimeltä ja keskeytti kuistilla olevien nuutuneiden kukkien kastelun.

Johannalle työskentely Krouvissa oli jo vanhastaan tuttua, eikä häneltä mennyt kauankaan esitellä uudelle työntekijälle työn peruskuviot. Ruuhka-aikana ei auttanut keskittyä vain uusien ruoka-annosten valmistamiseen, vaan astioiden poiskorjausta, tiskausta ja siivousta oli toimitettava jatkuvasti. Unohduksia ei saanut sattua, vaan kokonaisuudesta oli huolehdittava koko ajan. Hiljaisempinakin hetkinä piti varautua tulevia asiakkaita varten. Kesätyötekijänä Sanna joutui aloittamaan pitkätoikkoisemmista työtehtävistä, mutta viimeistään kokeneemman tytön pitäessä lomaa Sanna saisi enemmänkin vastuuta.

Perusasioiden läpikäynnin jälkeen tytöt istahtivat alas. Sannan ensimmäinen oikea työpaikka vaikutti hänen mielestään aivan siedettävältä, ja helpotuksekseen Sanna huomasi ystävystyvänsä helposti hieman outolintuna pitämänsä vanhemman tytön kanssa. Vähän ajan kuluttua he jo juorusivat keskenään. Johanna kurottautuessa pöydän yli Sanna kallistui tämän puoleen uteliaana. Tavasta, millä kokeneempi tyttö vilkaisi palvelutiskille päin ja madalsi ääntään, Sanna arvasi jutun koskevan Pekkaa.

”Muistatko Jaanan, joka oli täällä vuosi sitten töissä?” Johanna kysyi. Kun Sanna nyökkäsi kysyvästi, Johanna jatkoi kuiskaten: ”Se lopetti nämä työt ahdistelun vuoksi.” Sannan silmät laajenivat. ”Eihän?” ”Joo”, Johanna supatti: ”Tuo Pekka on aikamoinen luikuri ja naistenmies, varsinainen vonkari.” Johanna virnisti ja varmisti, ettei heitä kuunneltu. ”Tirkistelee ja tekee mitä vain nähdäkseen vilahduksen tissistä. Mutta ei sitä pidä pelästyä, se on ihan harmiton, jos kaiken ottaa ihan huumorilla. Oikeastaan välillä sellainen vähän imarteleekin.”

Sanna ei ollut aivan vakuuttunut. ”Mutta Jaana ei ottanut sitä huumorilla?” hän kysyi. Johanna naurahti hieman vähättelevästi. ”No joo. Jaana oli sellainen aika ujo ja arka tyttö, joka ei osannut sanoa ’ei’ lähentelylle. Pekka kai yritti riisua siltä pikkuhousuja hameen alta. Yritti se sitä kerran minunkin kanssa.” Sanna veti henkeä ja kysyi: ”Mitä sä teit?” Johanna vastasi: ”Uhkasin potkaista sitä kulkusille, jos se edes hipaisee mua uudelleen, ja siitä lähtien se on ollut kilttiä poikaa.” Molemmat tytöt räjähtivät nauramaan tavalla, mikä sai viereisessä huoneessa touhuavan Pekankin kurkkaamaan heitä kummastuneena. Miehen pään kadottua oviaukosta Johanna totesi vielä keskustelun päätteeksi, ettei Pekasta ollut vaaraa, jos äijälle vain tekee rajat selväksi.

Oli selvää, että keskustelun jälkeen tuore työntekijä katseli taukopaikan omistajaa uusin silmin. Toden totta, Pekka taisi välillä ihailla salaa ruokasalin pöytiä pyyhkiviä tai keittiössä ahertavia työntekijöitään – tai siltä Sannasta ainakin vaikutti. Nelikymppinen mies hymähti välillä vain itsekseen ja jatkoi puuhasteluaan tiskin takana tai pihalla. Sanna jäi katselemaan miehen perään. Miehen karkeista käsistä ja auringon ahavoittamasta ihosta näki selvästi tämän olevan ulkotöihin ja maaseudun työntekoon tottunut eikä mikään kirjatoukka. Pekan ruudulliset paidat käärittyine hihoineen olisivat ehkä saaneet jäädä 90-luvulle, mutta muuten konstailemattomassa miehessä ei ollut ulkoisesti mitään vikaa. Pekka onnistui jopa näyttämään veitikkamaiselta ainaisessa parransängessään hymyillessään.

Kesämekkoon ja esiliinaan pukeutunutta Johannaa miehen peittelemätön kiinnostus ja perään katselu ei ainakaan loukannut, pikemminkin päinvastoin – tyttö saattoi jopa hymyillä takaisin katseiden kohdatessa. Johanna huomasi Sannan kummastuneen ilmeen ja selitti myöhemmin, että pienellä leikittelyllä Pekan sai helposti hövelille tuulelle varsinkin palkkapäivän lähestyessä.

Alun opettelun jälkeen ensimmäiset kesäkuiset työviikot kuluivat nopeasti, ja Sanna huomasi viihtyvänsä työssään. Kauniiden kesäpäivien kuluttaminen sisällä työnteossa tuntui kyllä kurjalta. Vaikka viikonloppunakin oli töitä, ei Sanna aikonut silti kaikkia tilaisuuksia hukata. Säätiedotuksen luvatessa jälleen uutta upeaa lauantai-iltaa Sanna sopi lähtevänsä rannalle heti töistä päästyään. Sekä töihin että illanviettoon soveltuvan asun keksiminen vaati harkintaa vaatekaapilla, mutta Sanna päätyi mielestään sopivaan kompromissiin. Tummansininen farkkuhame ja punainen, tiukahko kapeaolkaiminen toppi sopivat hyvin tarjoilijallekin. Antelias kaula-aukko kun peittyi tarvittaessa työssä käytettävän esiliinan alle…

Niine hyvineen ja hiukset poninhännälle solmittuna Sanna aloitti työvuoronsa kesälauantaina. Korkeakorkoisemmat kengät odottivat sentään erikseen pakattuina iltaa. Asuste ei ollut mitenkään erityisen rohkea, mutta pienikään muodonmuutos ei jäänyt Pekalta huomioimatta. Miehen myhäily hiljeni aina Sannan vilahtaessa salin puolella, ja nuori neito pystyi tuntemaan miehen ihailevan katseen niskassaan. ”Likkapa on laittautunut nätiksi”, Pekka tokaisikin hetken kuluttua. Sanna kiitti kehuista hymyillen. Vai oli isännällä kehuja hänenkin varalleen…

Oli kuin vanhempi mies olisi käsitellyt nuorta työntekijäänsä silkkihansikkain. Pekka auttoi joutilaana hetkenä Sannaa astioiden poiskeräämisessä ja oli huolissaan keittiön kuumuudesta. Saattoipa olla niinkin, että vanha pukki tykkäsi vain liikkua samassa pienessä tilassa apulaistytön kanssa. Oli hyvä, että Johanna oli jäänyt aiemmin lomalle, koska kolmatta henkilöä ei olisi enää sekaan mahtunutkaan.

Lounastauon Sanna vietti ulkona paetakseen ainakin hetkeksi ruokasalin hälinää ja keittiön kuumuutta. Hyttyset kiusasivat lehtimetsän varjossa, mutta Sanna oli kietonut peitteen paljaiden jalkojensa suojaksi. Nyt tytön oli helppo uskoa juorut Pekasta ja Jaanasta. Miestä tuskin tarvitsi paljoakaan yllyttää. Ehkäpä tämä oli ensin taputtanut ohi kulkiessaan aran tytön takamusta muka leikillään, eikä ujo tyttö ollut kehdannut muuta kuin punastua kauniisti. Tilaisuuksia sellaiseen oli pienessä tilassa runsaasti. Kyynärpääkin voisi ”vahingossa” sipaista pehmeää rintaa.

Nuoren työntekijä pystyi kuvittelemaan Pekasta kyllä enemmänkin. Jos Jaana ei uskaltaisi vastustella paljaan polven tai reiden sivelyä, niin vanha pukki tuskin lopettaisi siihen. Sanna lopetti huomaamattaan syömisen sitä kuvitellessaan. Entä jos Pekka ei tyytyisikään riisumaan pöytää pyyhkivää tyttöä vaan katsellaan, vaan veisi käden hameen alta tämän sisäreidelle ja yrittäisi sitten riisua tämän ohuita alushousuja. Vahva mies hyväilisi puolustuskyvyttömän tytön häpyä ja upottaisi karkeat sormensa tämän vakoon… Sanna puristi reitensä vaistomaisesti yhteen ja havahtui sitten kuvitelmastaan. Tuskin nyt sentään…

Vaikka Sanna oli epäileväinen miehen huomion laadusta, päivä kääntyi kuitenkin iltaan ilman lähentely-yrityksiä. Vaikka tupa oli työpäivän loppuessa vielä täynnä asiakkaita, ei Pekka halunnut työntekijänsä viivästyvän minuuttiakaan illanvietosta. Hän kyllä hoitaisi Krouvin sulkemisen, tyttö voisi lähteä pitämään hauskaa. Sanna sulkeutui naistenhuoneeseen kohentamaan meikkiään, pukemaan korut ylleen ja vaihtamaan korkokengät jalkaan. Sitten hän kiiruhti parkkipaikalla odottavan auton luo.

Ihanan kesäillan jälkeinen työviikko alkoi arkisissa merkeissä. Helle oli onneksi helpottanut, mutta lomalaisia oli liikkeellä joukoittain. Johannan lomaillessa kiire ja hälinä estivät kyllä tylsistymisen, mutta mitään säihkettä ei työssä ollut. Pekkakin keskittyi maakaasupullojen ja kanoottien vuokraamiseen kesäasukeille. Ero lauantain huumaan oli valtava. Sanna sanoi sen ääneen, ja Pekka totesi virnistäen olevansa samaa mieltä. Sanna hymyili miehelle takaisin ja huomasi ymmärtävänsä Johannaa ja tämän käytöstä paremmin. Miehellä taisi tosiaan olla heikko kohta kauniita tyttöjä kohtaan.

Ehkäpä sitä heikkoutta voisi käyttää hyväksi. Seuraavana aamuna Sanna valitsi vaatekaapistaan kesähameen, jätti hiuksensa auki ja sipaisi silmämeikin lisäksi huulilleen hieman punaa. Mitenhän mies reagoisi? Töihin pyöräiltyään Sanna huikkasi ovensuusta hyvät huomenet, mutta pysähtyi sitten nojailemaan tiskin reunaan. Pekka vilkaisi työntekijäänsä aluksi syrjäsilmällä, mutta sitten miehen oli pysähdyttävä luomaan uusi vilkaisu. Sanna hymyili leveästi miehen ilmeen nähdessään ja kumartui hieman keikistelläkseen.

Pekka hymähti ja antoi katseensa kulkea kiireettömästi tytön päästä jalkoihin ja takaisin. ”Ulos jälleen lähdössä?” vanhempi mies ihmetteli. Sanna hymyili ovelasti ja pudisti päätään. ”Ei tänään”, hän vastasi ja jatkoi kainosti: ”Mutta saa kai tyttö kesällä pukeutua hameeseen, vai?” Pekka naurahti teeskennellylle viattomuudelle ja vastasi pilke silmäkulmassa: ”Tottahan toki, kunhan et härnää liikaa miesasiakkaita. Juovat silloin vielä toisenkin kupillisen jälkiruokakahvia…”

Pekan ja Sannan hyvä yhteishenki kantoi päivän loppuun asti, ja mies tarjoutui sulkemisajan jälkeen jopa kuljettamaan tytön kotiin, koska ulkona oli alkanut sataa. Siitä tarjouksesta Sanna joutui tosin kieltäytymään, koska hän ei halunnut jättää pyörää Krouvin pihaan yöksi. Mies joka tapauksessa käyttäytyi huomaavaisemmin ikään kuin olisi huomannut tyttösen muuttuneen aikuiseksi naiseksi. Se hiveli nuoren työntekijän itsetuntoa.

Kotona hieman ihmeteltiin, kun seuraavina aamuina Sanna pukeutui entistä paljastavammin, ja kiusallisten kyselyjen välttämiseksi tytär lykkäsikin meikkaamista vasta työpaikalle. Aamuista muodostui pikkuhiljaa yhteinen rutiini: Sanna suuntasi ensitöikseen töihin saavuttuaan naistenhuoneeseen meikkaamaan, minkä jälkeen tyttö keimaili hetken työnantajansa edessä hyväksyntää hakien. Pekan harhaileva katse ja nolostunut hymy kyllä antoivat vastauksen selvemmin kuin sanat, ja Sanna kihersi hieman. Mutta varsinaisen palkinnon työtekijä sai pieninä huomionosoituksina ja etuoikeuksina, mitä huomaavaiseksi heltynyt mies antoi. Pekka jopa kehui Sannaa yhdeksi mukavimmista tytöistä, jota hänellä oli töissä ollut, ja lupasi tälle pienen palkankorotuksen loppukesän ajaksi.

Sanna tykkäsi kiusata keski-ikäistä miestä, joka himoitsi niin kovasti nuorten tyttöjen housuihin ettei edes huomannut olevansa johdateltavissa. Kumma, jos Jaana nyt ei sen vertaa kyennyt ukkoa hallitsemaan. Reidenmittaiseen farkkuhameeseen sonnustautunut tyttö arvuutteli työn lomassa, millaisia likaisia ajatuksia miehen mielessä mahtoi liikkua. Pepusta ja pikkuhousuistako tämä vain haaveilisi, vai kaipaisiko mies painautua tiskaavan tytön selkää vasten ja kahmaista tissit isoihin kämmeniinsä? Sanna levitti jalkojansa aavistuksen lisää kuin härnätäkseen. Itse asiassa Sanna oli hieman yllättänyt siitä, ettei Pekka ollutkaan uskaltanut yrittää mitään, jos ei pieniä ”vahinkohipaisuja” oteta huomioon.

Johannan palattua töihin kahden viikon lomaltaan oli vanhemman tytön vuoro hämmentyä. Hieman nolostuneena Sanna huomasi pukeutuneensa jopa pitkäaikaista työntekijää paljastavampiin vaatteisiin. Toisaalta, ehkei lyhythiuksiselle ja poikamaiselle tytölle olisi avokaulus sopinutkaan, Sanna lohdutti itseään. Ensimmäisellä sopivalla hetkellä Pekan käydessä ulkona Johanna virnisti ja tiedusteli pilke silmäkulmassa, mitä lomalla olikaan mahtanut tapahtua hänen poissa ollessaan. Nolostustaan peitellen Sanna viskasi Johannaa keittiörätillä ja vastasi samalla mitalla: ”Pitihän mun tuurata sinua neidin löhöillessä rannalla!” Se sai Johannankin hieman nolostumaan ja siitä lähtien he olivat samalla viivalla.

Johannan palattua kiire väheni, mutta toisaalta se merkitsi Sannalle myös paluuta yksitoikkoisempiin työtehtäviin. Asiakaspalvelu siirtyi Johannan ja Pekan tehtäväksi Sannan touhutessa jälleen enemmän keittiön puolella, ja tytöt jäivät entistä useammin kaksin miehen paneutuessa paremmin ulkotöihin. Vaikka se jätti tytöille enemmän aikaa juoruiluun, Sanna huomasi silti kaipaavansa kaksinolon jännitystä Pekan kanssa.

Tilaisuus miehen härnäämiseen ilman ylimääräistä seuraa tuli yllättäen uudelleen Johannan sairastuessa. Pekka naurahti huvittuneena Sannan toistaessa aamulla jälleen vanhan pyörähdyksensä tiskin kulmalla ja loi tyttöön likaisen katseen. Sanna hymyili takaisin viattomasti kuin ei aavistaisi ollenkaan, mille mies hymyili.

Aurinkoinen päivä sujui kaksistaan jälleen tutun sähköisissä merkeissä, ja Pekkakin oli jälleen huomaavainen itsensä. Miehen katse tuntui tavallisestakin polttavammalta Sannan niskassa, ja nuori tyttö oli varma, että pitkään kiusattu mies tekisi tuona päivänä peliliikkeensä. Sannan olikin vaikea peittää virnistystään miehen päättäessä laittaa illalla lapun luukulle tavallista aikaisemmin. ”Eiköhän tämä riitä tältä päivää”, mies myhäili itsekseen ja laittoi ulko-oven lukkoon estääkseen uusia asiakkaita tulemasta. ”Siivotaan vain paikat kuntoon.”

Keski-ikäinen mies tarttui itsekin rättiin ja alkoi pyyhkiä pöytiä, mutta pysähtyi sitten kummissaan huomatessaan Sannan laiskottelevan. Tyttö nojasi yhteen pöydistä ja katsoi miestä kiusoittelevasti. Miehen kummastuneen ilmeen nähdessään tyttö pyöräytti hieman lantiotaan keimailevasti ja kysyi päätään kallistaen: ”Ihanko oikeasti sedällä oli vain siivous mielessä?”

Noin suorasukaisen härnäävästi ei Sanna ollut aiemmin käyttäytynyt, eikä Pekka päästänyt sitä enää läpi sormien. Taukopaikan omistaja suoristui koko pituuteensa ja tuli kesätyöläisensä luokse. Mies laski kätensä pöydälle ja kumartui pöytään nojailevan tytön puoleen. Yllättäen Sanna tajusi raavaan miehen koko maskuliinisuuden ja pystyi haistamaan tämän hien ja partaveden tuoksun. Tyttö nielaisi ja tunsi koko lantionsa kuumottavan, vaikkei isokätinen mies edes hipaissutkaan häntä. Pekka puolestaan katsoi alaiseensa intensiivisin silmin. ”Nyt minusta tuntuu, että tytöllä on jotain kovasti mielessä”, mies tokaisi ja jatkoi: ”Tiedät kyllä, mitä tarkoitan.”

Sanna nieleskeli. Nurkkaan ajettu tyttö yritti selittää heikolla äänellä, ettei hän mitään aikonut, mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Sanna yritti turhaan vetää aivan turhan lyhyttä hameen helmaa alemmaksi, ja samassa hän tajusi suorastaan tyrkyttäneensä itseään miehelle ja antaneensa tälle aivan väärän käsityksen itsestään. Käsityksen, jota oli aivan liian myöhäistä enää muuttaa. Vaikka Sannaa huimasi, tyttö kuljetti kätensä hitaasti hameen alta pikkuhousuille ja kuin huumattuna riisui ne hitaasti itse jalastaan. Miehen katsetta vältellen Sanna näytti pikkuhousuja miehelle ja laski ne sitten penkille viereensä.

Se riitti Pekalle. ”Näytä tissit kanssa”, mies ähkäisi, työnsi kätensä sisään Sannan avoimesta paidankauluksesta ja alkoi kaivaa tytön terhakoita rintoja esiin liiveistä. Miehen ahnaat huulet haukkasivat pienen, vaaleanpunaisen nännin näykittäväkseen, ja samalla miehen vapaa käsi vaelsi tytön reittä pitkin hameen alle. Sanna veti henkeä ja voihkaisi miehen karkeiden sormien hakeutuessa määrätietoisesti kohteeseensa. Mies leikitteli hetken tunnustellen sormenpäillään häpyhuulten muotoja, kunnes sitten upotti paksut etu- ja keskisormensa teinipilluun. ”Helvetin härnäri, sähän oot valuvan märkä jo valmiiksi!” Pekka huudahti koukistellessaan sormiaan tytön sisässä.

Miehen paksut sormet veivät nuoren tytön kaiken huomion ja saivat ilman purkautumaan tämän keuhkoista. Sannan ei auttanut voimien paetessa jaloista kuin sulkea silmänsä ja antautua miehen syleilyyn. Nuoren tytön pillu oli se keskus, josta lähtevät aallot saivat koko tytön värisemään hiljaa. Pekka jätti hetkeksi tytön tissit rauhaan, kietoi toisen kätensä Sannan lantion ympäri ja veti tämän kiinni itseensä lopettamatta jalkovälin hyväilyä. Hetken kuluttua sisäiseen maailmaansa vajonnut tyttö tunsi huuliansa tavoiteltavan, ja Sannan raottaessa suutaan Pekka työnsi ahnaasti kielensä tytön suuhun. Sanna vastasi siihen varovasti omalla kielellään.

”Nyt mä haluan nähdä sen perseen”, Pekka täräytti. Mies käänsi nuoren tytön ympäri ja painoi tämän yläruumiin kiinni pöydän pintaa vasten. Hameen helma sai nousta lantiolle miehen kaapatessa Sannan pyöreän takamuksen kämmeniinsä ja kuljettaessa käsiään ylös ja alas tämän lantiolla. ”Samperi sä olet keikuttanut tätä takamusta liian pitkään mun silmien edessä”, mies jupisi ja antoi pakaralle omistavan läimäytyksen. ”Nyt pikku lutka saa mitä on kauan kerjännytkin”, mies sähähti kiiman karhentamalla äänellä ja avasi vyönsä.

Sanna makasi liikkumattomana pöydän päälle ja katsoi suoraan eteensä. Miehen suorasukainen käsittely ja rajut otteet eivät tuntuneet pahalta, vain uudenlaisilta. Kiihottavalta, Sanna tajusi. Hänhän tykkäsi tästä leikistä, tykkäsi häpeällisen paljon. Oikeasti.

Sanna käänsi päätään ja kurkisti olkansa yli. Pekalla oli määrätietoinen, kiihkon sokaisema ilme miehen rullatessa kondomia kyrpänsä päälle. Ja millaisen kyrvän! Jossain toisessa tilanteessa raavaan miehen paksu, suonikas kyrpä, jonka paisunut terska kimalteli tummanpunaisena kiimatipasta, olisi voinut pelottaa nuorta tyttöä, mutta nyt se sai tämän hulluksi himosta. Kun sanat tulivat, Sanna ei ollut tunnistaa niitä omikseen. ”Nussi mua”, Sanna voihkaisi, ”Nussi mut rikki tuolla kyrvällä, äläkä lopeta, vaikka mä huutaisin.”

Jo ensimmäinen säälimätön työntö osoitti Sannalle, mistä tosimiehet on tehty. Pekka asetteli kyrpänsä parhaaseen kulmaan, tarttui kaksin käsin kiinni tytön pyöreästä lantiosta ja avasi tämän rajulla työnnöllä. Sanna kirkaisi ja tytön selkä kaareutui ensimmäisten työntöjen voimasta, mutta samassa tyttö sopersi ”älä lopeta, älä vaan lopeta”. Tämä oli nuoren tytön elämän paras pano. Jotain sellaista, mitä hän oli aina salaa kaivannut nuorten poikien hapuilujen sijasta. Valtava kyrpä täytti hänet äärimmilleen ja jyskytti vasaran tavoin, mutta venymisen kipu sekoittui rajattomaan nautintoon. Jokainen voimakkaan miehen työntö liu’utti tyttöä pöydän sileää pintaa pitkin, kunnes Sanna tuki itseään pöydän reunaan.

”Saakelin tiukkavittuinen narttu”, mies ähisi runnoessaan itseään entistä syvemmälle Sannan työntäessä paremmin vastaan. Sanna sulki silmänsä, puri huultaan ja keskittyi nauttimaan tunteesta. ”Sun narttu”, tyttö kuiskasi vastauksen niin hiljaa, ettei Pekka sitä voinut edes kuulla. Sanna kuvitteli miehen lihasten jännittyvän joka työnnöllä, tunsi pillunsa tykyttävän turvonneempana ja avonaisempana kuin koskaan, kuuli nainnin läiskeen ja miehen ähellyksen pöydällä maatessaan. Ja sitten Sanna tunti sen nautinnon, joka kasvoi kasvamistaan, kunnes se oli pakko huutaa koko maailmalle.

Sanna kirkui ja piehtaroi orgasminsa kourissa Krouvin keski-ikäisen omistajan tehdessä väsymätöntä työtään, ja Sannan nautinnon aaltojen jo vaimettua tuli miehen vuoro. Tämä murahteli ja puristi tytön lantiota rystyset valkoisena, ulvoi ja laukesi sitten vuorollaan kondomiin. Vaikka Sanna kuinka yritti, hän ei pystynyt puristelemaan miestä lantionpohjan lihaksillaan. Mies oli tehnyt selvää jälkeä, eikä Sanna sillä hetkellä olisi välittänyt, vaikkei hän koskaan palaisi aikaisempiin mittoihinsa.

Pekka huohotti ja jäi voipuneena makaamaan puoliksi tytön kehon päälle. Se ei haitannut, koska Sannallakaan ei ollut mihinkään kiire tytön kuunnellessa vain sydämensä hakkausta ja tuntiessaan nussitun pillunsa sykkivän. Mies silitteli kädellään hieman tytön selkää hengityksen tasaantuessa ja kuiskasi sitten: ”Jatkossa käytät sitten yksinomaan hameita ja ajelet pillusi. Tahdon milloin tahansa ohikulkiessani voida ujuttaa sormeni pikkuhousuihisi ja tunnustella suloista pimperoasi. Ymmärrätkös?” Sanna nyökkäsi vastaukseksi.

Pekka hymyili ja kohottautui naisen päältä. Hän riisui käytetyn kondominsa varovasti ja pyyhki itseään siistimmäksi. ”Ja sitten se toinen juttu, mitä sinulta odotan silloin, kun Johanna ei ole paikalla…” mies aloitti. Sanna kohottautui kysyvästi käsiensä varaan. ”Nousepas seisomaan”, mies kehotti. Sannan totellessa kiltisti mies laski kätensä tytön olkapäälle ja painoi tämän polvilleen jalkojensa juureen. Nuori kesäapulainen hyväili kuuliaisesti miehen pienentynyttä kullia ja alkoi hyväillä sen terskaa huulillaan.

Pekka oli silkkaa hymyä tavatessaan seuraavan kerran Johannan kahden kesken. Krouvin pitkäaikainen työntekijä naurahti ja kysyi, mikäs miehen oli nyt noin hyväntuuliseksi saanut. Leveä virne levisi päivettyneen miehen kasvoille. ”Se uusi tyttö, Sanna, on vieläkin pahempi kuin edeltäjänsä”, mies hihitti ja kysyi: ”Miten sinä aina onnistut löytämään ne suurimmat lutkat?”

Johanna virnisti takaisin muistellessaan Sannan avoimia työasuja ja poskien punoitusta. Se kaikki oli tosiaan käynyt tällä kertaa nopeasti, eihän eletty vielä edes elokuuta. Johanna naurahti ja vastasi miehelle: ”Eihän minun tarvinnut edes keksiä mitään uutta. Tuttu pikkuhousutarinahan ei koskaan petä…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *