Ihana naislääkäri osa 3

Oli kulunut yli kaksi viikkoa siitä, kun olin viimeksi käynyt ihmeellisen lääkärini luona, tuon laupiaan samarialaisnaisen vastaanotolla. Olin kyllä varannut hänelle heti edellisen käynnin jälkeen uuden ajan, mutta vapaita aikoja ei vain ollut aikaisemmin. Niinä viikkoina olin kärsinyt ja kärventynyt, kun olin vain kiimaisesti kaivannut lääkäriäni, nähnyt hänestä märkiä unia – ja reputtanut jopa yhden tentin hänen takiaan, kun en ollut pystynyt keskittymään. Olin syventynyt muistelemaan, miltä olivat kuulostaneet naisen huulilta purkautuneet mielihyvänhuokaisut, kun olin nuollut häntä, ja miltä hän oli maistunut suussani, ja olin vahingossa kirjoittanut koepaperiin organismi-sanan sijasta ”orgasmi”.

Nyt istuin kolmannen kerran lääkärin huoneen oven takana odottamassa pääsyä hänen vastaanotolleen. Viimein hän avasi ovensa ja seisoi siinä taas, toinen käsi ovenkahvalla ja toinen hohtavanvalkoisen lääkärintakin syvässä taskussa. Hymyili minulle tuttua, lempeää lääkärinhymyään. Sydämeni teki hurjan laukan. Sitten sama rutiini kuin aina: hän kutsui nimeltä, minä nousin, me kättelimme. Käytävällä ohikulkeva hoitaja luuli minun menevän tuiki tavalliseen gynekologintarkastukseen.

Mutta lääkärin huoneessa, oven sulkeuduttua, kietouduimme heti lämpimään syleilyyn ja suutelimme. Äkkiä minua alkoi itkettää.

”No, mikäs nyt, kulta pieni?” lääkärini kysyi lämpimän huolestuneella äänellä.

”No kun…”

”Tule tänne kertomaan.” Hän tarttui minua kädestä ja johdatti pöytänsä luo; istuutui työtuolilleen ja veti minut suoraan syliinsä.

Siinä minä sitten istuin lääkärin turvallisella polvella ja kerroin hänelle kaiken edellisillasta: kuinka ravintolapäällikkö, säksättävä ja niuhottava akka, minun pomoni, oli haukkunut minut lyttyyn. Olin kuulemma tuijotellut liian pitkään joitakin asiakkaita, ja hän tiesi kyllä keitä, viehättäviä naisia, ja hän kun muutenkin inhosi kaikkia lesboja. Kyllä minä tiesin, että olin erehtynyt tuijottamaan, tai siis lähinnä ihailemaan, mutta se johtui ainoastaan omasta ihanasta lääkäristäni, joka oli saanut pääni pyörälle ja jota olin ikävöinyt niin, että näin hänet kaikissa tummatukkaisissa, kauniisti hymyilevissä naisissa. Pomo oli huutanut minulle niin, että olin purskahtanut itkuun, ja nyt kun pääsin taas kaipaamani ihanan naisen lähelle, herkistyin, ja itku pyrki uudelleen esiin.

”Voi kuinka kurjaa”, lääkäri totesi vilpittömän empaattisesti, kun olin lopettanut kertomukseni itkua tuhertaen. ”Onpa sinulla ilkeä pomo. Vaikka minä kyllä luulen, että hän on vain kateellinen. Yritä nousta hänen yläpuolelleen. Ei hän ole itkun arvoinen. Ja sinä taas olet niin upea nuori nainen. Kaunis ja herkkä, viisas ja älykäs. Muista se aina. Sinä olet ansainnut vain parasta.”

Hän suukotteli kyyneleet pois poskiltani ja silitteli hiuksiani, ja hänen sanansa valuivat minuun kuin hunaja.

”Urhea tyttö, minun urhea tyttöni”, nainen sanoi tummalla ja lämpimällä äänellään. Hän otti kasvoni käsiinsä (poskiani kuumotti jo) ja katsoi minua myötätuntoisilla ja ihanasti tuikkivilla silmillään. ”Minä annan sinulle lohdutushoidon. Sopiiko?”

”Joo…” minä sain soperrettua yhtä aikaa hämilläni ja hyvilläni. Tuo hyvä ja hellä nainen saisi tehdä minulle mitä ikinä mieli, mutta silti minua alkoi taas hiukan jännittää. Enhän tiennyt, mitä oli tulossa.

”No niin.” Nainen työnsi minut lempeästi sylistään ja taputti takapuolelle. ”Riisuhan sitten vaatteesi. Kaikki paitsi pikkuhousut.”

Kasvoja kuumotti entistä enemmän, palleassa tykytti, jalkovälissä sykki. Sillä välin kun riisuin vaatteeni jakkaralle, lääkäri pesi asianmukaisesti käsiään pesualtaan äärellä ja jutusteli kepeästi säästä, kyseli kesäsuunnitelmistani, aivan kuin olisimme molemmat valmistautuneet aivan tavalliseen ja asialliseen tutkimukseen.

Minua alkoi äkkiä ujostuttaa, kun seisoin lopulta pikkupöksyjä lukuun ottamatta ilkosillani ja nainen kääntyi katsomaan minuun. Vaistomaisesti vein kädet rintojeni suojaksi, ja lääkärin kasvoille levisi heltynyt hymy. ”Oletpa sinä suloinen”, hän sanoi hiljaa. ”Ja nuo söpöt stringitkin jalassa.” Sitten hän lisäsi reippaampaan sävyyn: ”Ole hyvä, käy tuohon pöydälle.”

Mutta hän ei halunnutkaan minua tavanomaiseen gynekologiseen asentoon, vaan ohjasi minut hienovaraisesti polvilleni pöydän päälle, selin itseensä päin, ja neuvoi minua kumartumaan, painamaan rinnat paperipäällysteistä pöytää vasten, laskemaan selän notkolle ja nostamaan pepun ihan pystyyn. Aluksi minua nolotti vietävästi: miltä sekin mahtoi näyttää, pyllistellä nyt nakuna gynekologin tutkimuspöydällä! Mutta sitten lääkäri alkoi kevyesti sivellä pakaroitani takaapäin ja minä tulvahdin jälleen niin täyteen himoa, etten pystynyt ajattelemaan enää mitään, ainoastaan toivomaan, että hän koskettaisi minua lisää.

”Voi kun sinulla on kaunis peppu”, lääkäri jutteli lempeästi samalla kun hivutti vaaleanpunaiset stringini alas reisiin. ”Niin sileä ja pyöreä.” Hänen sormenpäänsä nousivat pikkuhiljaa reisieni sisäpintaa pitkin ylöspäin, mikä oli melkein sietämättömän kiihottavaa. ”Voisinkin antaa sinulle vähän pyllyrakkaushoitoa.”

Sävähdin. Kiihotti ja pelotti yhtä aikaa. Mutta naisen siloisat, pehmeät kädet pakaroillani rauhoittivat.

”Niin, minä tiedän, että sinä jännität sitä”, lääkäri jatkoi rauhoittavalla äänensävyllään. ”Mutta juuri siksi. Huomaat kyllä, miten hyvää se sinulle tekee. Ja lohduttaa tehokkaasti. Tietenkään me emme unohda myöskään pimppiä. Pimpissä on naisen voima, sitä ei pidä koskaan vähätellä. Yleensä vähemmälle huomiolle jää kuitenkin peppu. Monia anaalirakkaus jostakin syystä nolottaa, niin kuin sinuakin. Silloin jää paljon kokematta. Enkä minä halua, että sinulta jää kokematta yhtään mitään. Sinä olet ansainnut kokea kaiken. Olet niin ihana tyttö. Ihana nuori nainen.”

Samalla kun lääkäri puhui, hän kuljetti varovasti sormenpäätään pyllyvaossani, kuin kokeeksi ylhäältä alas, peräaukon ylitse, pimppireiän kostealle suulle asti ja taas takaisin. Pyllyni tuntui paljaammalta kuin koskaan. Olisin halunnut piilottaa sen, enkä kuitenkaan olisi. Se tuntui suorastaan paistattelevan lääkärin kirkkaan tutkimuslampun valossa, kuin näyttämöllä. Oli niin suojaton olo, kun en itse nähnyt omaa takapuoltani, mutta tiesin lääkärin katselevan sitä koko ajan edessään. Ja samanaikaisesti halusinkin olla juuri niin suojaton, kokonaan tuon naisen armoilla; halusin osoittaa hänelle, kuinka täydellisesti luotin häneen. Hirvitti silti.

”Kerro vähän itsestäsi”, nainen pyysi rauhallisesti ja työnsi yhden sormen vaginaani, joka oli jo aivan kostea. Ummistin silmäni mielihyvästä. ”Voidaan samalla jutella.” Niin kuin olisin ollut kampaajalla!

Hän oli totta tosiaan ihmeellinen nainen. Kiihotti minua sormella emättimestä, tutki toisella sormella peppuvakoani ja jutteli samalla täysin tyynesti, vakaalla ja lämpimällä äänellä.

”No tuota…” minä sain kuiskatuksi. Mitä minä hänelle kertoisin? Jotain tuiki tavallisesta lapsuudestaniko? Äidistä ja isästä? Herranjumala, ajatus äidistä sai häpeän syttymään punaisena lamppuna päähän. Jos äiti olisi nähnyt minut pyllistelemässä gynekologin pöydällä ja tohtoritädin itsensä hyväilemässä minua paljain käsin takaapäin… Apua!

”Oletko sinä esimerkiksi onnellinen?” nainen kysyi pirteästi ja ujutti nyt pilluuni kaksi sormea kerrallaan; hän alkoi työnnellä niitä järjestelmällisesti ees taas sisälläni.

”Joo… oih… nyt mä olen…”

”Mhh.” Hänen kätensä erkanivat hetkeksi, ja kuulin tutun äänen, kun hän otti tuubin välinekärrystään, kiersi korkin auki ja hieroi liukastetta peppureiälleni. Paniikki pyrki iskemään vanhasta tottumuksesta, mutta kiima oli voimakkaampi – päässä vain jyskytti. ”Sinullahan on ollut poikaystäväkin, eikö?”

”Joo…” minä inahdin. ”Sen takia vain, kun yritin olla normaali. Mutta ei siitä sitten tullut mitään, kun… mä vain tykkään tytöistä… naisista… liikaa.”

”Normaali”, lääkäri hymähti lempeästi. Hän pujotti vasemman kätensä reisieni välistä alleni (tuli mieleen lehmän takana seisova keinosiementäjä) ja työnsi sormensa takaisin pilluni sisään. ”Sinun kuuluu olla ylpeä siitä, että olet erilainen kuin muut. Se on ylpeyden eikä häpeän aihe. Ymmärräthän sinä sen?”

”Joo…” minä sain kiltisti soperrettua ja yritin samalla selviytyä siitä mielettömästä tunnekuohusta, joka minua ravisutti, kun lääkäri teki seuraavaa: vei oikean kätensä takaisin pepulleni ja työnsi etusormensa peräaukkoon, joka oli nyt liukasteesta vastaanottavainen. Tuli mieleen äiti, joka oli työntänyt kuumemittarin pyllyyn, kun olin ollut lapsi.

”Tuntuuko hyvältä?” lääkärini kysyi hiljaa ja tyynesti, kun alkoi työnnellä sormellaan pyllyyn. Samalla hän vatkasi toista kättään hitaasti ja tasaisesti pimpissä, hänellä oli siellä nyt ainakin kolme sormea yhtä aikaa.

”Jooooh…” minulta pääsi.

”Nolottaako tämä sinua?”

”Joo… ei… ooh…”

”Sinulla on ihanan tiukka ja arka peräaukko”, lääkäri totesi kuin olisi ilmoittanut tutkimustuloksen. Hän vaihtoi etusormensa keskisormeen, jolla pääsi tunkeutumaan hieman syvemmälle. Peräsuoleni supisteli kiivaasti ja hämmästyneenä hänen sormensa ympärillä. ”Tiedätkö, miksi se kiehtoo minua? Siksi, että se tarjoaa haasteen. Vagina ja klitoris ovat yleensä helppoja tapauksia. Anus on vaikeampi. Sen kiihottaminen vaatii enemmän taitoa. Älä kultapieni pelkää yhtään. Lääkäriin sinä voit luottaa.”

Nainen veti sormensa ulos pyllystäni ja otti taas jotakin välinekärrystään.
”Saako lääkäri sinusta tehdä näin?” hän kysyi, ja nyt hänen äänessään oli lempeää leikkisyyttä.

”Oh… ei kai…” minä vastasin kiihkoissani. ”Mutta ihanaa kun sä teet!”

”Niin”, nainen virkkoi pehmeästi ja kurotti pillussani olevan kätensä peukaloa eteenpäin niin, että ulottui painamaan sen suoraan klitorikselleni. Kolme sormea työskentelivät taukoamatta pimpissäni, joka alkoi jo litistä, ja nyt vielä peukalokin alkoi hieroa klittaa. Lääkärin vasemman käden täytyi olla rannetta myöten märkä. ”Sanotaanko, että minulla on hyvin laaja käsitys lääkärin auttamisvelvollisuudesta. Ja lähimmäisenrakkaudesta yleensä. Niin laaja, ettei se mahdu nyky-yhteiskunnan sääntöjen puitteisiin. Normit eivät muutenkaan ole oikein minua varten. Tuntuuko hyvältä?”

”Ihanalta”, minä henkäisin kiivaasti ja kuulin, kuinka pari pisaraa pimppimehua tippui tutkimuspöytää peittävälle paperialustalle.

Sitten lääkäri työnsi jonkin kovan ja pitkulaisen, kuumemittaria tuskin paksumman esineen pyllyreiästäni sisään. Se luiskahti sinne helposti. ”Miltä sinusta tuntui silloin ensimmäisellä kerralla, kun panin sinua pyllyyn?” hän kysyi melkein rupattelevaan sävyyn.

”No ensin…” minä ähkäisin; kurkkua kuivasi, ääni tuntui käheältä. ”Ensin tuntui… oih… niin kuin sä olisit… oooh… raiskannut mua…”

”Niin.” Hänen lempeä äänensä. Hän pani kuumemittarimaisen esineen pois ja työnsi seuraavaksi hieman paksumman tilalle, työnteli sitäkin edestakaisin. ”Joskus ero kivun ja nautinnon, hyvän ja pahan välillä on hiuksenhieno. Se raja pitää vain osata nähdä.”
”Sä osaat!” minä henkäisin täynnä kiitollisuutta.

Lääkäri vaihtoi taas survinsauvansa isommaksi. Kolmas koko tuntui jo niin mielettömältä, että tajusin naisen liikkuvan taas rajalla, juuri ja juuri nautinnon puolella, mutta kivun rajoja hipoen. Tunsin hänen kätensä hallitun voiman esineessä, joka nuljahteli hitaasti, mutta ahnaasti peräsuolessani.

”Minä yritän tässä pikkuhiljaa houkutella sinun anustasi avautumaan oikein kunnolla”, lääkäri jutteli ja vaihtoi hienovaraisesti neljänteen kaliiberiin; hänellä tuntui olevan kärryssään kokonainen sarja erikokoisia sauvoja niin kuin toisilla lenkkiavaimia työkalulaukussa. ”Niin kuin huomaat, pyllysi panee vähän vastaan. Sehän ei ole tottunut tällaiseen, eihän?”

”Ei…” minä kuiskasin silmät tiukasti ummessa. Neljäs pamppu tunkeutui kovana kuumaan pyllyyni, ja jotta olisin kestänyt sen, keskityin ajattelemaan vain ihanaa, litisevää pimppipanoa, jota nainen samanaikaisesti antoi minulle toisella kädellään.

”Aivan”, lääkäri sanoi. ”Minä teen nyt yhden asian, joka ehkä auttaa tähän. Älä säikähdä.”

Samassa hän veti vasemman kätensä ulos, tarttui sillä peppusauvaan – ja läimäytti minua oikealla kämmenellään pakaralle. Parahdin kivusta, joka tuli niin yllättäen. Lääkäri läiskäisi minua vielä uudelleen pepulle, ja vielä kerran – hän antoi minulle selkään! Heti sen jälkeen hän työnsi vasemman kätensä takaisin syvälle pimppiini ja peukalon klitorikselle ja survaisi oikealla kädellään jättisauvan syvälle pyllyyni. Minulta pääsi kirkaisu.

Takapuoleni kuumotti ja hehkui, pakarani varmaan punoittivat läimäyksien jäljiltä. Nainen ryhtyi panemaan pyllyyn nyt kovaa, ikään kuin olisi vaihtanut äkkiä isommalle vaihteelle, ja äskeisen lyhyen, mutta tehokkaan selkäsaunan jälkeen peppuni todellakin tuntui nöyrtyvän. Se alistui tuon naisen pantavaksi.

”Tuntuuko hyvältä?” lääkäri kysyi kiivaasti, hän todella halusi tietää.

”Ooohh…” Minun oli vaikea puhua, olin pelkkää sykkivää ja valuvaa laavaa. ”Jooo-oooh… oooh… aaah!”

”Alkaako jo tulla?” nainen kuiskasi. ”Pyllystä?”

”Jooh… aih… aih…”

Silloin soi puhelin.

”Anteeksi”, lääkäri sanoi ja naurahti hellästi. ”Minun on pakko vastata. Ihmettelevät muuten, miksi en vastaa.”

Ei voinut olla totta! Hän todellakin veti survimen ulos pepustani ja vastasi langattomaan puhelimeensa, joka oli kärryssä hänen vieressään. Hän puhui täysin normaalilla äänellä puhelimeen, tyynesti, ystävällisesti ja asiallisesti, keskusteli jostakin hoitoasiasta jonkun kollegan tai hoitajan kanssa, käytti lääketieteellisiä termejä, nauroikin – ja hyväili koko ajan minun pimppiäni ja klitoristani toisella kädellään. Minun täytyi purra hampaani yhteen, etten olisi vaikertanut mielihyvästä ja toisaalta huutanut järkytyksestä, kun niin ihanasti täyttynyt pyllykanava olikin yhtäkkiä tyhjä.

”Joo, minulla on nyt juuri potilas tässä”, lääkäri selosti arkisen hyväntuulisesti puhelimeen. ”Jonkin aikaa menee vielä. Mutta ehtisikö sen epikriisin vaikka lounaan jälkeen? … Hyvä, tehdään niin. Hei!”

Hän sulki puhelimen ja pani sen takaisin kärryyn. Äkkiä hän seisoi oudon hiljaa takanani, jatkoi vain hellästi pilluni hyväilyä ja klittani hieromista.

”Jatka…” minä sopersin kiimasta miltei epätoivoissani. ”Pyllystä myös… ole kiltti!”

”Totta kai, kultapieni”, laupias lääkärini lupasi huolehtivaisesti ja hiveli sormenpäillään pakaroitani. ”Minä vain jäin hetkeksi katsomaan sinua. Näytät niin täydellisen ihanalta siinä. Näkisitpä oman pyllyreikäsi. Se on nyt uskomattoman iso ja sykkivä. Aivan kiimainen ja märkä. Ihan niin kuin pimppisi. Se sinun ilkeä pomosi muuttuisi kateudesta vihreäksi.”

Odotin malttamattomana uutta parrua peppuun, mutta välinekärrystä kuului nyt jotakin muuta ääntä, ja sitten lääkäri sipaisi peppureikääni jollakin viileällä, kostealla pyyhkeenpalalla. Hän oli todellakin viimeisen päälle lääkäri! Huolehti hygieniasta, tietenkin. Ja jutteli samalla rauhoittavaan sävyynsä: ”Jotkut ihmiset pitävät peppuseksiä jotenkin tuhmana. Mutta ei pepussa ole mitään tuhmaa. Minusta siinä on päinvastoin jotakin pyhää. Se on niin herkkä ja intiimi ja siksi pyhä. Ja yksi ihmisen kauneimmista paikoista.”

Vaistosin, kuinka nainen kumartui hiukan – hän siirsi pillussa olevaa kättään hieman toiseen asentoon, se tuntui vielä ihanammalta, hänen sormensa tulivat nyt vähän jyrkemmästä kulmasta ja peukalo painui entistä voimakkaammin klitorikselle. Supistelin pillulihaksia lääkärin sormien ympärille kuin tervehdykseksi ja sain häneltä vastaukseksi hellän ja hyväksyvän hyminän.

Tunsin hänen kielenkärkensä pyllyreiälläni. Voi luoja! Tuntui niin ihanalta, että kyyneleet alkoivat taas valua silmistäni, mutta nyt eri syystä kuin vastaanoton alussa. Nainen kutitteli reiän kosteita, hiukan aristavia reunoja lämpimällä kielenkärjellään, nuoli sitten hellästi ja pehmeästi, hitaasti ja kiirehtimättä. Samalla hän vei oikean kätensä reiden sivusta vatsani alle, siirsi vasemman käden peukalon pois klitorikselta ja alkoi pyöritellä klittaa oikean kätensä sormilla. Vasemman kätensä sormilla hän paineli minua yhtä aikaa pimpistä, hänen lujat ja lempeät painalluksensa tuntuivat pehmeänä jytkeenä kohdunpohjassa asti. En voinut enää hillitä ääntäni, vaan voihkin kovaa ja hartaasti, ja samalla itkin himosta ja myös sydänjuuriani myöten liikuttuneena siitä, että joku todellakin piti minua niin käsittämättömän hyvänä.

”Ihana tyttö olet”, lääkäri kuiskasi viimein hieman hengästyneenä, kun lopetti nuolemisen ja kohottautui. ”Kerta kaikkiaan ihana.”

Hän veti oikean kätensä altani, siirsi taas vasemman kätensä peukalon huolellisesti klitorikselle eikä hetkeksikään keskeyttänyt pimppipanoa; kuulin, kuinka hän otti jälleen jotain välinekärrystään. Sitten tunsin sen: viides rakastelusauva, tähänastisista isoin. Lääkäri alkoi työntää sitä hitaasti pyllyyni, joka levisi nyt auliisti, märkänä tykyttäen, ja samalla hän jutteli hiljaa: ”Minä yritän saada sinut laukeamaan ensin pimpistä ja vasta sitten pyllystä. Ensimmäisellä käynnilläsi laukesit molemmista yhtä aikaa. Ja sekin on ihanaa. Mutta nyt minä haluan, että koet orgasmin pyllystä ihan erikseen. Niin että tiedät, miten ihana se on.”

Tuskin enää kuulin, mitä hän sanoi, niin pyörryksissäni olin kiimasta. Halusin antaa pyllyni tuolle naiselle ihan kokonaan, laueta hänelle, olla hänelle ääriäni myöten auki.

Hän alkoi työnnellä minua peppuun, mutta nyt hänen vasemman kätensä liike pimpissäni koveni. En enää tiennyt, oliko siellä kolme sormea vai kaikki viisi, pilluni oli yhtä hehkuvaa, mehuisaa massaa, jota jyskytettiin tajuttomaksi. Sitten päässä muuttui kaikki kirkkaaksi ja valkeaksi, klitoris tuntui purskahtavan liekeiksi, ja syvältä pimpistä nytkähdellen purkautuva orgasmi kulki salamoiden lävitseni. Mieleeni tuli jokin netissä näkemäni pornokuva, jossa julkkis BB-Inka eli Inka Tuominen työnsä isoa tekokullia omaan pyllyynsä.

Huusin suoraa huutoa. Mutta juuri kun olin luullut selvinneeni orkuista hengissä, aloin tuntea varovaista, ennenkokematonta ja siksi vähän pelottavaa nytkettä jossain syvällä pyllyn uumenissa. Lääkäri jytkytti sauvaansa yhä armotta pyllyyni, survoi niin syvälle, että se sattui, vaikka pylly oli muuten jo aivan turta.

”Lopeta!” minä parahdin hädissäni – pelkäsin, etten enää kestäisi toista orgasmia.

”Anna tulla”, nainen kuiskasi takaisin.

Ja niin minulta tuli. Pyllystä.

En pysty oikein edes kuvailemaan sitä, koska menin tajuttomaksi.

Kun raotin jälleen silmiäni, makasin tutkimuspöydälläni kyljelläni, tai lähinnä retkotin. Kaikki lihakset yhtä velliä. Pikkuhousut tuntuivat polvitaipeissa, mutta alapäätäni en tuntenut juuri ollenkaan. Tai tunsin: pelkkää raukeaa lämpöä. Ihana hyväntekijäni oli istuutunut tuolille viereeni ja siveli hiuksiani, nosteli niitä kasvoiltani korvan taa. Katsoin häntä epäuskoisena kuin enkeliä. Hän hymyili hellästi. Hän oli nainut minulta tajun kankaalle.

”Millainen olo?” nainen kysyi lempeästi.

”I-ha-na”, minä vastasin paksulla, raukealla äänellä, kuin pilvessä.

Hän hymyili nyt enemmän. ”Hienoa. Sitten hoito onnistui.” Hän kurottautui suutelemaan minua. Hänen suunsa oli lämmin ja märkä ja hyvänmakuinen.

”Kiitos”, minä kuiskasin, kun hän irrottautui.

”Varaudu siihen, että tällaisen intensiivihoidon jälkeen voi vielä illalla kirvellä”, lääkäri sanoi ystävällisesti ja nousi seisomaan. Leikkisä tuikahdus hänen ihanissa silmissään. Katselin, kuinka hän riisui mustat silkkipikkuhousunsa hameen alta ja pani ne lääkärintakin taskuun. Nielaisin.

”Ei tämä ole sitä mitä luulet”, nainen naurahti hellästi. ”Sinä et tuollaisten orgasmien jälkeen pysty nyt vähään aikaan mihinkään, eikä tarvitsekaan. Menet nyt kotiin lepäämään. Minun pitää vain vaihtaa välillä pikkuhousut, nämä ovat likomärät, ja arvaat varmaan miksi.”

Katselin hämilläni, kuinka lääkäri kaivoi laukustaan työpöytänsä alta uudet pikkupöksyt ja veti ne jalkaansa. Hänellä oli varmaan aina kymmenet vaihtopikkarit mukana töissä. ”Mutta…” minä sopersin, kun kampesin itseni viimein vaivalloisesti ylös. ”Pitäähän sinunkin saada…”

”Olet kultainen, kun ajattelet sitä”, lääkäri sanoi ja istuutui työpöytänsä ääreen, alkoi klikkailla jotakin tietokoneeltaan. ”Mutta älä siitä huoli. Minä kyllä pidän huolen omasta tyydytyksestäni. Ajattelin muuten kirjoittaa sinulle vähän sairaslomaa, jos sopii. Niin pääset joksikin aikaa eroon siitä inhottavasta pomostasi.”

Hän oli niin kiltti, niin kiltti! Sillä välin kun hän laati sairaslomapaperiani, minä pukeuduin kuuliaisesti hänen takanaan. Ja kun olimme molemmat valmiita, hän veti minut jälleen tuttavallisesti syliinsä istumaan. Peppua aristi, kun se painui lääkärintakin peittämälle reidelle, ja nainen huomasi sen.

”Voi kulta”, hän sanoi empaattisesti ja silitti selkääni. ”Sinulla taitaa olla aikamoisen pantu olo.”

”On kyllä”, minä tunnustin kainosti. ”Pantu ja onnellinen.”

Nainen hymyili. Minä katsoin häntä aivan rakastuneena. ”Mitä jos minä tulisin pienelle kotikäynnille, kun sinä olet sairaslomalla?” hän ehdotti hilpeästi.

”Tule”, minä kuiskasin autuaana.

Me suutelimme vielä pitkään, ennen kuin lääkäri patisti minut lempeästi ulos huoneestaan.

Käytävällä odotti jo seuraava potilas. Se oli se sama pitkä blondi, joka oli silloin ensimmäisellä kerralla tullut posket hehkuen lääkärin huoneesta, kun minä puolestani olin odottanut käytävällä. Meidän katseemme kohtasivat hetkeksi, ja blondi näki taatusti punan minun kasvoillani ja loisteen silmissäni. Ja minä näin, kuinka hänen silmissään pilkahti. Tiesin, ettei meidän lääkärimme tarvitsisi enää odottaa kovin kauan omaa tyydytystään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *