Raiskaus kesäyössä

Kävelen ripeästi polkua pitkin. Joudun tarkkailemaan askeleitani, sillä onhan sydänyö ja melko hämärää vaikka onkin keskikesä. Onneksi ilma on lämmin ja täysikuu loistaa taivaalla kirkkaana. Haluan saada sinut kiinni ajoissa, ennen sopivaksi katsomaamme paikkaa. Annoin sinulle useita minuutteja etumatkaa, sillä lyhyessä hameessasi et varmastikaan etene kovin nopeasti.

Saavutan sinut juuri ennen valittua paikkaa, pehmeää nurmikkoa polun varrella. Muita kulkijoita ei varmasti ole liikkeellä tällaisella syrjäpolulla yöaikaan, varsinkaan sen jälkeen kun lähelle rakennettiin uusi valaistu pyörätie. Saamme leikkiä keskenämme kaikessa rauhassa. Joku ulkopuolinenhan voisi saada aivan väärän käsityksen tapahtumista ja soittaa poliisin paikalle.

Vilkuilet olkasi ylitse ja huomaat minun saavuttaneen sinut. Ehkä vaistomaisesti nopeutat askellustasi. Joudun ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin jotta tavoittaisin sinut. Olen vetänyt harmaan takkini hupun pään ylitse, niin että kasvoni peittyvät sen tummiin varjoihin. Kävelen hetken aikaa aivan perässäsi ja kosketan sitten yhtäkkiä selkääsi. Hätkähdät kosketustani. Tunnelma on juuri oikeanlainen.

Asetun vierellesi kävelemään ja puhun normaalia matalammalla äänellä. ”Miksi tuollainen kaunis nainen kävelee täällä yksin öiseen aikaan?” Äänesi värisee hieman vastatessasi, ehkä se johtuu kävelemisestä tai sitten siitä, että puhetapani on erilainen kuin yleensä eikä kasvojani voi hupun alta erottaa edes näin läheltä. Yrität saada äänensävysi ynseän torjuvaksi. ”Ei kuulu sinulle.”

Etukäteen yhdessä valitsemamme paikka on jo aivan edessämme, joten kierrän varoittamatta käteni ympärillesi. ”Yksinäiselle naiselle voi tapahtua vaikka mitä tällaisessa paikassa yöaikaan. Eikö sinua yhtään pelota kulkea tuollaisessa minihameessa?” Yrität irtautua otteestani kuten leikin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, ja kivahdat ”päästä irti.”

En tietenkään päästä, vaan päinvastoin tartun sinuun kaksin käsin ja kamppaan maahan, sillä olemme juuri oikeassa paikassa. Kaadan sinut selällesi polun vierellä olevalle nurmelle ja pudottaudun päällesi, en liian lujasti sillä en halua todella satuttaa sinua mutta kuitenkin melko raisuin ottein. Pitelen sinua toiselle kädelläni paikoillasi ja alan toisella kädelläni avata housujani. Kaluni seisoo kovana, mutta saan kuin saankin housut vedettyä polviin. Rimpuilet otteessani yllättävän rajusti. Ehkä tilanne vie sinut mukanaan mutta ei se mitään, se tuo aitouden tuntua tapahtumiin. Kiljaiset pari kertaa apua, et tosin liian kovaa ettei kukaan vain oikeasti kuulisi.

Kun housuni ovat nilkoissa ja kullini sojottaa paljaana pystyssä, alan kiskoa hamettasi helmasta ylöspäin. Sähiset minulle kuin loukkuun jäänyt eläin. ”Päästä heti irti, en halua.” Et kuitenkaan käytä etukäteen sopimaamme turvasanaa joka saisi tämän yhteisen fantasian loppumaan, ja kun alan vetää pikkuhousujasi pois jaloistasi tunnen että pillusi on aivan märkä. Innostun entistäkin enemmän ja vedän alushoususi pois jaloistasi niin rajusti että ne melkein repeävät. ”Taidatkin olla aikamoinen lutka kulkiessasi öisellä metsäpolulla ilman pikkupöksyjä. Tätähän sinä kerjäät, vai mitä” ähisen samalla kun heitän pikkuhoususi kauemmas. Sitten tartun nilkkoihisi ja levitän jalkasi kunnolla auki. Asetun reisiesi väliin mikä estää sinua sulkemasta enää jalkojasi. Makaat maassa selälläsi jalat levitettyinä, sinua isompi ja vahvempi mies niiden välissä, mutta silti rimpuilet vastaan. Yrität jopa kynsiä minua, leikki vie todella mukanaan. Tartun käsiisi ja painan ne maahan niin että kaikki vastarinta muuttuu mahdottomaksi.

Painan lantioni alemmas ja työnnän seisovan kaluni sisääsi. Pillusi ottaa minut vastaan märkänä ja halukkaana, vaikka suustasi kuuluukin ”Ei saa. Älä raiskaa minua.” Kaksi viimeistä sanaa tulee kuitenkin jotenkin erilaisella äänensävyllä, pyyntönä tai suorastaan käskynä. Työntelen kulliani sisälläsi, se uppoaa syvälle jalkojesi väliin yhä uudelleen. Voihkaiset äänekkäästi, en muista että pimppisi olisi ollut koskaan aiemmin näin märkänä kuin nyt. Et näe kasvojani hupun alta, vaan vain epämääräisen hahmon joka työntyy sinuun vahvemman oikeudella.

Tuntuu uskomattoman hyvältä ottaa sinut näin. Nussin sinua rajusti ja hetken jo pelkään että saatat käyttää turvasanaa, mutta voihkinnastasi päätellen nautit jopa vielä enemmän kuin minä. Pillusi puristuu kuumana ja tiukkana kaluni ympärille, ja ottaa halukkaasti vastaan kivikovan miehisen elimen liikkeen sisällään. Lopulta purkaudun sisääsi korahtaen nautinnosta, samalla kun sinä saat oman huipennuksesi täristen ja kovaan ääneen kiljahtaen. Saan kuitenkin vielä mörähdettyä korvaasi ”Jos puhut tästä yöstä kenellekään, tulen ja teen kaiken uudelleen.”

Emme vaihda sanaakaan, emme edes katso toisiamme kohti kun pukeudumme jonkin ajan kuluttua. Lumouksen on säilyttävä, tämä öinen kohtaaminen ei ole tapahtunut kahden rakastavaisen välillä vaan toisiaan tuntemattomien ihmisten kesken. Puet päällesi minihameesi, mutta pikkupöksysi jäävät nurmikolle. Lähdet kotia kohti ilman niitä. Pystyt sentään kävelemään, vaikka pilluasi on tänä yönä pantu niin että se tuntuu varmasti vielä pitkään. Seuraan sinua kunnioittavan etäisyyden päässä takanasi. Kun menet sisälle asuntoomme, minä jään vielä joksikin aikaa ulos ihailemaan täysikuuta.

Kun viimein avaan asunnon oven ja astun sisään, ylläni ei enää ole se tummanharmaa takki jonka huppu peittää pääni kokonaan. Se on jäänyt odottamaan uutta käyttöä jonnekin kellarivaraston nurkkaan. Myös sinulla on jo ylläsi minihameen sijasta rennot farkut ja muutenkin arkiset vaatteet. Melkein heti sisään astuttuani kapsahdat kaulaani ja sanot ääni vavisten ”Voi rakas, on tapahtunut kauheita. Minut on raiskattu.” Näyttelet roolisi hyvin. Kiedon käteni ympärillesi, syleilen sinua ja kuiskin korvaasi lohduttavia sanoja. Mutta vaikka et näe sitä, suuni vääntyy hymyyn. Sillä muistan ne sanat, jotka sinäkin siis kuulit. Jos puhut tästä yöstä kenellekään, tulen ja teen kaiken uudelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *