Pikkujoulun viettoa köysissä

Ovi käy. Olet kuten on sovittu istumassa penkillä. Minusta kaikki pohjautuu odottamiseen. Kun odottaa tarpeeksi, alkaa arvostaa pieniäkin asioita. Olet saanut olla ilman valtikkaani 3 kuukautta. Nyt olet saanut odottaa minua 2,5 tuntia miettien miten otan sinut. Joka viikko perjantaina klo 17 olen tullut ja tehnyt sinulle mitä ikinä olen halunnut, mutta en ole antanut sinulle edes pientä nautinnon siementä.

– Moido, vastaan eteisestä ääneen. Riisun takin, ripustan naulaan. Avainnipun kolahdus vanerille ja sinun tuskainen huokailu täyttää asunnon. Kävelen hitaasti taaksesi ja hyväilen olkapäitäsi…

Tuolilla istuu raskaasti hengittäen ruskeatukkainen narttu, yllään musta palvelusasu. Tiukka korsetti, jonka tehtävä on tarjoilla nuo muodokkaat rinnat käyttööni. Verkkosukat ja mustat pitkät saappaat kapeilla koroilla. Mieleen tuleen jotenkin Inka Tuominen tai joku muu julkkis. Ja alapää paljaana, kuten kuuluukin. Kaulassa musta panta, ei muuta. Hmm. Sillä hilkulla, melkein liian löysä korsetti. Ehkä niitä ei saa itse tiukemmalle, menköön. Sinun on aika mennä mustaan maailmaasi, ja sidon mustalla huivilla silmäsi…

Uppoan ajatuksiini takanasi ja kourin samalla takaapäin rintojasi. Ajaudun jotenkin niihin tunnelmiin, kun viimeksi annoin sinulle valtikkaani. makasit suojattomana ja valmiina edessä, märkänä. Valmiina lävistetykseen… Miten hienoa tuntea se vastus minkä arka pesä tahtomattaan aiheuttaa, ja miten mukavaa murtaa se vastus omallaan. Viedä valtikka vaivihkaa luolan suulle huulten väliin, painaa ja kohdata sen vastahakoisuus, työntää sitä sitten edellään syvälle lämpimään vatsaan ja tehdä sama uudelleen, omavaltaisesti, kerran, kaksi, kolme. Ei siitä vastuksesta mitään jää. Onneksi se muutamalla varovalla lisätyönnöllä muuttuu pikkunartun kiimaksi. Olet kuin lahja minulle… Lahja, lahja… Sinustahan voisi tehdä pikkujoululahjan itselleen tällä kertaa…

Täällä on koristeita. Ajattelin että tehdään joulukuusi. Saat auttaa. Saat nähdä sitten kun on valmista.

Hapuilet perässäni lähelleni. Availen pahvilippaista kimmeltäviä koristenauhoja, kultaa, hopeaa, punaista. Nämä paksummat on parempia.

– Tänne päin. Teen nauhasta vyön ympärillesi. Kiristetään se vyötärölle. Pukee aika hyvin. Tämän varaan tulee kaikki muu. Mittaan nauhoja sopiviksi ja katkon niitä muutaman valmiiksi, alle kymmenen riittää. Ensimmäinen kiinnitetään taakse keskelle ja se laskeutuu nätisti lattian rajaan. Sivuille tulee kahdet, ehkä kolmet. Eteen keskelle ei laiteta mitään, vaan yhdet tai kahdet kummankin reiden päälle. Joulukuuseni näyttää aika hyvältä, tuo mieleen hula hula -saarten naiset palmunlehtimekoissaan. Yläosa on valmis ilman mitään. Kaivan laatikkoa, käpyjä, tähtiä, monenlaista roinaa. Mutta hylkään ajatukset. Noita ei voi koristella millään, niissä on jo koristeet. Ei torttua tortun päälle. Tästä on tultava täydellinen, ja raikas.

– Anna kädet. Näistä tehdään latva. Sidon ranteet yhteen. Katossa yläpuolella on kiilapultti ja lenkki, jonka kautta kulkee köysi. Kun vedän siitä, latva kohoaa pystyyn. Kun vedän lisää, kuusi nousee päkiöilleen, kun vedän vielä lisää, iniset ja jalat kurottaa ja yrität rentoutua saadaksesi maata jalkojen alle. Hieno tuli. Sidon köydenpään patteriin.

Palloja. Hetkinen. Tällainen tarvitaan!

–Avataan suuta. Isommalle. Vielä. Noin, hyvä. Ennen kuin hahmotat mitään, olen runtannut pallon sisään, ja se muljahtaa hampaiden yli ja jää jumiin niiden taakse. Sattui sopivan kokoinen, venyttää leuat eikä mahdu enää sisään ei ulos. Sitä tuskin saa pois ilman pihtejä. Kanta ja muovirenksu törröttävät keskeltä kuin liskon kieli. Huulet venyvät äärimmilleen ja tiedät itsekin, että kuolaat kohta suupielistäsi kuin pikku koira keksin perään. Yläosa on nyt koristeltu. Et tainnut odottaa ihan tätä. Luulitko että korkataan kuohuviinit ja höpötetään!

Tarkistan vielä alapääsi, oletko varmasti ajellut itsesi kunnossa? Kumarrun eteesi ja tutkin häpysi, vakosi, välilihan. Nyt kun tarkemmin katson, jokin ei kuulu kuvioon. Täällä on vielä haituvia, ja kuten tiedät, en halua kompromisseja. Käyn hakemassa pinsetit ja aloitan työni, valitan. Kuulen Ampiaisen surinaa muistuttava ääni tulee nenästäsi, kun kynin kanani. Mutta tämä kana ei noki. Sen siivet on sidottu ja nokka tukittu.

Nostan lopuksi vielä jalan olkapäälle ja vien työn loppuun. Olen turhan tarkka mutten voi mitään, minut on rakennettu näin. Haaroihisi ei jää ensimmäistäkään haiventa. Pillu on sileä… Alkaa tehdä mieli maistaa sitä. Se näyttää mukavan rivoltakin, totaalialastomana, klitoris esillä, kuin näyttämölle suloisen pikkuinen riemupallukka. Otan sen lohduksi huultenväliin piiloon ja vien kielenkärjen sen jalkoväliin, ja kutitan huuliasi altapäin samalla lailla. Se paisuu ja nuljuaa, yrität tarjoutua kiimassasi suuhuni mutta ei narttuni ei! Hengityksesi käy raskaaksi ja sydämesi pyrkii ulos rinnastasi. –Ota rauhallisesti! Muuten et pysty hengittämään.

Pidän tauon. Yrität feikata välinpitämätöntä, mutta tiedän tilanteet suoraan lihaltasi, sen jänteistä ja suonien sykkeestä. Tiedän milloin se on tulossa ja osaan lopettaa ajoissa. Olen ennenkin pidätellyt sua orgasmin partaalla puoli päivää päästämättä tilannetta käsistäni, miksi siis en nyt tekisi sitä. Kiusaan kielelläni minuutin, toisen, vartin ja lopetan juuri liian aikaisin…

Lattialla lojuu vielä poravasara, jolla kiilapultti on kiinnitetty vähän ennen tuloasi, vaihdan 16millisen 8 millin puuterään ja otan iskun pois. –Varopa varpaita nyt.

Pari senttiä syvä reikä lattialautaan jalkojesi väliin, siihen puutappi. Osaat varmaan selittää sen vuokraisännällesi. Jos et, niin maksa vahingot luonnossa. Otan saappaasi pois. Kiristän köyttä, se vetää sinut varpaillesi päkiöiden varaan. Sidon köyden uuteen asentoon. Kävin aamulla metsästä tuoreen, vajaan metrin mittaisen, pihkalta tuoksuvan kuusenrangon. Tyvestä viisi senttiä, latvasta kolme ja puoli. Kuorin vartta vähän matkaa, vuolaisen pään puolipyöreäksi. Pihkan tuoksu täyttää huoneen. Myös kuusen pohjaan tulee 8 millin reikä…

Olet kuunnellut epäuskoisen näköisenä touhujani siteesi alta. Kuolaat jo suupielistäsi jotain sisääsi! Asetan kuusen lattiassa olevaan tappiin ja nostan toisen jalkasi ilmaan. Riiput enää yhden päkiän varassa, hyvä tasapaino! Autan sua sen verran että ohjaan jalan paikoilleen ja painovoima saa hoitaa loput. Kuoren alla oleva nila on saippuaa liukkaampaa. Alat arvata mihin tähdätään. Jalka istuu anuksessasi tukevammin ja haluan etupuolen kuitenkin omaan käyttöön. Kokonaisuudesta tulee lujempi. Pysyt paremmin pystyssä.

Päästän jalkasi alas. Pää painuu sulkijalihaksesi suulle… senttikin riittää… et pääse siitä enää millään pois. Vedät itseäsi käsillä köysistä ylöspäin. Et uskalla liikuttaa jalkojasi mutta vedät itseäsi käsillä ylöspäin kaikin voimin. Päätän pitkän piinasi ja otan siteen silmiltä. Tajuat hapuilevan jaloillasi maata allesi kaikin voimin. Kävelen patterille ja vapautan narun päätä pari senttiä. Vedät itseäsi ylöspäin entistä kovemmin. Vapautan pari senttiä lisää ja roikut käsilläsi köydestä etsien ratkaisua.

Jätän sinut siihen…

Turha heiluminen johtaa vain siihen että vartta painui sisään, etkä saa siitä takaisin enää senttiäkään. Niska taipuu taakse kun yrität nostaa itsesi pois, mutta kädet ovat jo puutuneet tunnottomiksi eikä niissä ole voimaa. – Älä välitä. Vartin päästä oot uus ihminen. Höllään köyttä sen verran että velttona roikkumalla tipahtaa kantapäille, ja solmin sen kiinni patteriin. Katselen sinua nojatuolissa kun pyörit tappisuolessa edessäni. Kiihkeäsi vaikertaen. Olet tosi kaunis näky! Jotenkin niin viaton!

Juon rauhassa sinua katsellen viinilasillisen. Joulukuusi on painunut kantapäille ja seisoo nyt tukevasti. Roikkuu köydessä kädet yhdessä sen verran koukussa, että pää lepää niiden varassa. Vapautan kädet ja ne valahtavat alas. Tartun pihdeillä pallon kantaan ja keinuttelen sen ulos. Lasken sinut varovasti lattialle. Hieron sinua hieman, että tuntosi palaa. Katsot lasittuneena, kun riisuudun vierelläsi.

Käännän sinut matolle selällesi varoen, että suolesi pysyy tapissaan. Levitän veltot jalkasi. Alat voihkia. Käyt liian kuumana. – Vielä, soperrat jotain. Tuon kyrpäni huulillesi ja sisääsi pitkin vakosi pituutta, hankaan klitoristasi. Pystypuu seisoo hiljaa paikoillaan niin kuin sinäkin, kun otan sinut. Painan sinua kiiman vimmalla. Painelen pohjaan viimeiset täydellä voimalla, ja annan tulla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *