Piiskaa kaverilta

Minulla oli pienenä kaveri, jonka nimi oli Jari. Opin tuntemaan hänet jo ennen kouluikää, me olimme syntyneet samana keväänä, eli käytännöllisesti katsottuna olimme saman ikäiset ja kokoiset. Ekaluokalle mennessä Jari oli minua sentin pitempi, tietenkin se harmitti, olisin halunnut olla ainakin yhtä pitkä kuin hän, ehkäpä vähän pitempikin.

Muistan, että meillä oli jo eka luokalla kummallinen harrastus, halusimme kauhistuttaa toisiamme kertomalla kamalista kokemuksistamme. Itse asiassa nuo kauhukertomukset käsittelivät aina samaa asiaa, selkäsaunan saamista. Meillä oli käynnissä kilpailu, josta ei kuitenkaan oltu koskaan tehty mitään sopimusta, mutta se oli jatkuvasti käynnissä. Aina, kun se suinkin oli mahdollista, ettei kukaan ollut kuulemassa, niin aloimme kertoa millaisia selkäsaunoja olimme saaneet ja kuinka monta kertaa. Niitä piiskauskertoja oli kummallakin useita kymmeniä, kenties satoja. Yhä uusia nimiä ilmestyi piiskaajien luetteloihin. Jarikin väitti saaneensa koulumatkalla ainakin kymmenen kertaa piiskaa Matilta, vaikka me kuljimme yhdessä päivittäin hänen talonsa ohi, niin minä en ollut sattunut näkemään yhtään ainoaa kertaa, että Jaria olisi piiskattu Matin toimesta. Mutta uskottava asia oli, koska Jari niin väitti.

Nyt minulla olikin melkoiset paineet keksiä yhtä vaarallinen tyyppi tarinoihini. Onneksi minä hoksasin Harrin, joka liikkui ahkeraan mopolla kylän raitilla. Siinä oli sellainen nahkarotsijätkä, että jos hän sai kiinni, niin taatusti piiska lauloi. Vaikea häntä oli karkuunkaan päästä, sillä ei minun ikäinen napero juoksemalla mopoa voita. Niinpä minä olin saanut häneltä jo 25 kertaa piiskaa ja taatusti oli vielä monta kertaa tulossa.

Tarinat jatkuivat ja me kasvoimme, Jari aina pari senttiä minua edellä. Minä olin solakka ja kevytrakenteinen ja jaksoin juosta kuin jahtikoira, mutta ei siitä mitään iloa ollut, sillä koulussa ei koskaan juostu kilpaa pitkillä matkoilla, ne minä olisin taatusti voittanut. Mutta Jari, hän oli rakenteeltaan vahva ja hallitsi kroppansa hyvin, heitteli voltteja tasamaalla, työnsi pitkästi kuulaa ja käveli käsillään. Olisin ollut kateellinen, mutta hän oli minun paras kaverini ja minä pidin hänestä oikeasti. Hänestä piti kaikki luokallamme, pystyvä reilu kaveri ja helkkarin vahva.

Jossakin vaiheessa meidän piiskapuheet alkoivat muuttua, lopulta tervehdimme toisiamme sanoilla: Oletko tänään selkääsi saanut? Jo ennen rippikouluikää oli vastaus kysymykseen:
-En ole!
– No onpa harmi, vastasi siihen toinen.

Ysiluokan keväällä Jari jäi kerran talonvahdiksi, kun vanhempansa olivat jossakin matkoilla. Tietenkin hän soitti minut kaverikseen ja minä innolla menin.
– Oletko tänään selkääsi saanut? tervehti Jari, kun minä astuin sisälle.
– No voi harmi, en kyllä ole.
– Milloinkas sinut on viimeksi piiskattu?
-Siitä on vuosia, enhän minä edes muista.
Sitten me kumpikin naurettiin, mutta minusta Jari oli jotenkin erilainen, ei niin rento kuin normaalisti.
– Asia täytyy korjata, hän sanoi ja haki toisesta huoneesta monihaaraisen koivupiiskan.
-Nyt otat housut alas ja minä annan sinulle piiskaa!
Jos Jari olisi määrännyt minut tekemään mitä muuta hyvänsä, niin minä olisin totellut, hän oli luontainen johtaja ja taatusti luokan riskein jätkä, sellaista totellaan. Hänen edessään olin aina yrittänyt salata, kuinka vähävoimainen minä olin häneen verrattuna. Minä olin parempi vain, jos juostiin 800 metriä tai sitä pitempää matkaa. Muuten hän oli meidän koulun Elmo.

Määräys oli sellainen, että aloin kuulla sisältäni sydämeen jytkytyksen ja kaikki sadat piiskajaiset, joihin minä oli joutunut pienenpänä osallistumaan hävisivät olemattomiin. Todellisuudessa minua ei oltu ikinä piiskattu koivuvitalla, mutta minä arvasin, että se sattuu vietävästi sekä persustaan että psyykkeen. Vähän aikaa minä istuin ja mietin, että mitä sanoisin. Jari ei kauaa odotellut, hän kävi napsauttamassa ulko-oven lukkoon ja palasi luokseni:
– No…
Mitään ei tapahtunut, minä näin edessäni vain kaverin, joka toi mieleen II-maailmansodan aikaisen amerikkalaisen lentäjäsankarin Aasian meriltä. Lihaksikas, reilun näköinen mies, joka ei taatusti tekisi koskaan mitään väärää. Mutta en minä silti tohtinut, sieraimeni laajenivat ja minä olin valmis puolustautumaan.

Jari kaatoi minut sohvalle ja alkoi päästelemään vyötäni. Minä heräsin täyteen vastarintaan, mutta se oli hankalaa. Päälläni oli lähes 90-kiloinen kaveri jolla oli aikeena housujeni laskeminen. Saatto siinä pari minuttia mennä kunnes tunsin vilpoisen ilmanväreen sukukalleuksillani. Housut oli menetetty, niitä paineltiin kovaa vauhtia nilkoihin sykkyrään. Kuulin Jarin puhinan ja näin lihasten pullistelevan kuin aikuisella miehellä.

Enää en ajatellut piiskaa, vain sitä kuinka minä selviän tästä matsista kunnialla. Housut on saatava takaisin jalkaan ja sitten istumme sohvalla ja nauramme Jarin kepposelle.

Jari ei suinkaan lopettanut, vaikka oli saanut multa housut kasaan. Hän rupesi vääntämään minua syliinsä makaamaan. Eikä minun tarvinnut siinä hommassa häntä auttaa, melkoisella ryminällä jouduin hänen polviensa päälle. Ilmeisesti hän kuvitteli, että kun oli saanut masennettua minut syliinsä, niin minä luopuisin vastarinnasta ja ottaisin mitä tuleman piti. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan heti, kun kaverin ote hieman hellitti minä luiskahdin lattialle. Pitemmälle en kuitenkaan päässyt, vaan minut tempaistiin olkapäästä ylöspäin ja kaksi vahvaa reittä puristi minut pihtiinsä.

Siinä loukussa minä koreasti katselin mitä Jari puuhasi. Hän alkoi kääriä hihojaan. Kiirettä ei ollut, hän oli varma, että saalis pysyy ansassa ja minähän pysyin. Olin kuin minut olisi isketty kaksihaaraisen tukkipuun haarukkaan. Sohvakin esti minua soristelemasta jaloillani, siinä minä olin kuin betoniin valettu ja katselin likietäisyydeltä, kuinka helmenharmaan kauluspaidan kätköistä vapautui kaksi vahvaa kyynärvartta.
– No niin, sitten aloitetaan! sanoi Jari ja tarrasi kourillaan minuun kiinni.
Koska en tiennyt, mitä hän aikoi, harasin kaikilla mahdollisilla konsteilla vastaan. Siinä tiimellyksessä pyysin häntä lopettamaan. Viestini ei tehnyt häneen minkäänlaista vaikutusta, mutta pian tajusin mitä hän aikoi. Makasin hänen vasemmalla reidellään ja oikealla jalallaan hän painoi minun koipiani. Ylävartaloni oli tiukasti hänen vasemmassa kainalossaan. Malliksi hän taputteli reippaanlaisesti kämmenellään pakaroitani ja tuumasi:
– Taisit hävitä tämän matsin.
En sanonut mitään, kaikki matsit minä olin hänelle hävinnyt, korkeintaan jossakin tietsikkapelissä joskus voittanut, mutta en usein.

Tunsin litistyväni hänen alleen ja näin kuinka hän kurkotteli kouraansa koivupiiskan. Näky sai minut riuhtomaan vangitun villieläimen lailla. Minä olin kaverilla lujassa otteessa enkä taatusti karkuun pääse, häpeä alkoi laskeutua huoneeseen ja mietin, että auttaisiko, jos minä suureen ääneen julistaisin hänet voittajaksi.

Sitten suhahti ja pakaroissa tuntui hirpaiseva kipu ja kohta sama toistui. Vasen käteni oli loukussa Jarin selän takana, mutta oikean käpäläni voin työntää suojelemaan persustaani, niin ajattelin, mutta rautainen koura tarrautui ranteeseeni ja vei koko käden mennessään jonnekin alas.

Piiska suhahteli eli lauloi tehokasta kieltään. Minä olin mennyttä miestä, näin helppoa on saada piiskaa vielä 16-vuotiaana, tuumasin harmistuneena ja vielä helpompi on jonkun piiskaaminen, jos on syntymässä saanut pystyvät geenit ja oikean alfauroksen luonteen.

Olin melkoisen varmasti ensimmäinen tapaus, jolle Jari antoi piiskaa. Mitenkä hänen täytyi nauttia tästä, tuntea nuoren miehen ylpeyttä voimistaan ja vallastaan. Tietenkin hän uskoi minunkin nauttivat, olin sellainen hipsukka, joka olin koko ikäni kerjännyt selkäsaunaa ja sain sen nyt aivan oikealta tyypiltä.

Vitsa osui yhä uusille alueille hipeästi, minua ahdisti hirveästi, etten pystynyt yhtään liikkumaan kurituksen alta turvaan. Lopulta minulta pääsi parahdus, eli rehellisesti sanottuna parku. Siihen päättyi piiskan tanssi ja Jarin ote irtosi, mutta en minä noussut, vaan jäin häpeäni kanssa piiloon Jarin kainaloon.

Jari avasi keskustelun:
– Miltä se tuntui?
Minä olin uhallani hiljaa, vaikka oli minulla ollut vaikka minkälaisia tuntemuksia.
– Poika taitaa mököttää, pitäisikö minun piiskata sut uudestaan?
– Ei tartte!
– Minä tein tämän, että saataisiin ensikäden tietoa piiskaamisesta. Toivoisin minä, että voisimme puhua tästä avoimesti, niin kuin me olemme puhuneet tähänkin asti kaikista asioistamme.
– Anna minä huilaan, puhu sinä ensin.
Minä en ollut vielä tasapainossa itseni kanssa, siksi halusin vielä lisäaikaa, äänikään ei ollut vielä normaali.
– No hyvä on. Ensinnäkin minä päätin ryhtyä tähän, koska olin varma, että sinä olet aina haaveillut piiskan saannista. Sitten minä halusin tietää, kuinka vaikeaa sinun kokoisen jätkän piiskaaminen on. Olisitpa nähnyt ilmeesi, sun naamastasi näki milloin koit menettäneesi pelin, niin epätoivoista jätkää en ole koskaan nähnyt. Vaikka olisihan sinun pitänyt tietää, etten minä sinua oikeasti vahingoita. Täytyy myöntää, että kyllähän se mieltä hiveli, kun pystyi isoa jätkää täysin hallitsemaan. Ja sinun yritykset vapauttaa itsesi olivat todella liikuttavia.
– Nyt sinä puhut paskaa!
– Enkä puhu, kyllä minä vaistosin sinun paniikin ja meinasin päästää sinut irti otteestani kesken pelin. Nyt on sinun vuorosi!
-Lupaa, että et koskaan kerro tästä kenellekään, niin minä yritän kertoa.
– Minä lupaan.
– Olen minä joskus nähnyt unta, että sinä piiskasit minua, kaipa se jotakin alitajunnasta paljasti. Mutta olisin minä toivonut, että asiasta olisi sovittu ensin. Se oli aika häkellyttävää, kuinka helposti sinä paketoit minut, minusta se johtuu siitä, että sinä pystyt hallitsemaan samanaikaisesti koko kroppaasi. Minä en tohdi 3 metristä veteen hypätä, koska voin tulla alas missä asennossa hyvänsä. Kyllä minua pelotti, ensin ajattelin, että sinä vain pelleilit, sitten ajattelin, että siitä on tullut hullu. Ja se sattu niin helvetisti. Ja hävetti, häpeä ei varmaan lopu koskaan.
Minua alkoi ärsyttää oma sokeltamiseni, minä puhui liian nopeasti, sellainen ei ole miehekästä.
– Turhaan häpeät, minä tiedän, että sinä osaat suhtautua tähän huumorilla. Kenenkään muun kanssa en olisi tätä tehnyt. Enkä kenenkään paljasta persettä ruvennut katselemaan. Suhtaudu tähän niin kuin meillä olisi ollut painimatsi, ei sen kummempaa.
– Kiitos vitusti kunniasta, että kelpasin harjoitusvastukseksi!
– Onhan kaikki varmasti OK?
– On, on, mukavahan sitä on aina joskus selkäänsä saada.
-Eli me voidaan ottaa joskus uusintana? kysyi Jari.
Näin vieressäni ikäiseni nuoren miehen, joka oli komea ja vahva. Tuskin tulee sellaista aikaa etteikö hän saisi minua piiskattua. Mutta entä se häpeä, kasvaako se samaan tahtiin minun kanssani ja onko se joskus liian iso.

Seksifantasiat.net

Samantapaisia kiihottavia tarinoita

  • Sihteeristä pomon pikku nartuksi Milla odotti jännittyneenä työpaikan parkkipaikalla. Hän oli saanut aikaisemmin päivällä sähköpostia, jota oli odottanut jo peloissaan pari kuukautta. Millaa hävetti kuinka hän oli firman pikkujouluissa ottanut hieman liikaa ja oli sen jälkeen kuullut huhuja työpaikalla käytöksestään. Pahimmat huhut kertoivat, että Milla olisi hakeutunut lähempään tuttavuuteen pikkupomojen kanssa. Milla ei suostunut uskomaan huhuja todeksi, sillä kukaan pomoista, joiden sihteerinä hän toimi, oli […] Posted in Alistaminen
  • Kellarihuone Neuvotteluhuone oli pieni ja spartalaisesti kalustettu. Se oli ainoa laatuaan kellarikerroksessa ja sen takia vähäisellä käytöllä. Katri kietoi kätensä ympärilleen ja nosteli jalkojaan. Huoneessa oli kieltämättä aika kylmä ja Katri oli odottanut minua jo tovin tapaamiseemme. Hänestä oli tullut esimieheni hieman vahingossa, vaikka olinkin häntä virkaiältäni vanhempi. Toisaalta Katri oli minua korkeammalle koulutettu ja suorittanut rakettimaisen nousun markkinointiorganisaatiossa. Hän […] Posted in Alistaminen
  • Janika Strippaa Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä 19-vuotias Janika ei ollut onnistunut löytämään kesäduunia, ei sillä että hän olisi alkuun kauheasti etsinytkään, kun ylioppilaslahjaksi oli tullut ihan mukava kasa rahaa. Mutta jo Juhannukseen mennessä olivat rahat aikalailla huvenneet hauskanpitoon ja biletykseen, ja Heinäkuun alun lähestyessä alkoi rahapussissa pohja häämöttämään. Tyttö alkoi jo olla aika epätoivoinen, kunnes eräs saman porukan tytöistä kertoi unelmaduunista. Piti vaan […] Posted in Alistaminen
  • Rangaistus huonosta koulumenestyksestä Avaan oven ja alan riisua ulkovaatteitani. Kuulen makkarista telkkarin äänen ja olen jo ihan innoissani. Tajuan, miten ikävä minulla on taas sua ollut ja viskaan nopeasti laukkuni lattialle. Katsahdan nopeasti vielä eteisen peilistä näyttäväni edes suht edustavalle ennen kuin livahdan luoksesi makuuhuoneeseen. Vilkaiset minua kun käperryn kainaloosi. Hymyilen, mutta kun yritän pussata sinua, tönäiset minut hieman syrjään. ”Mitens se koe?”, kysäiset. ”Ei me niitä saatu takas […] Posted in Alistaminen
  • Alistusta mökillä osa 1 Olen reilu 30v mies. Lomaa viettämässä mökillä. Eräänä kauniina kesäpäivänä kävelin mökkikuntani metsikössä. Minulla oli usein tapana kävellä pitkin ja poikin korpea, luonnon rauha ja Suomen kauniissa metsiköissä vaeltaminen teki hyvää mielelle. Kyseisessä suunnassa en ennen ollut kävellyt, matkaa oli takana noin tunnin verran, eli muutama kilometri mökiltäni. Luonnon rauhan ja lintujen viserryksen lomasta kuulin yllättäen jotain aivan muuta ääntä, jossain lähistöllä selkeästi […] Posted in Alistaminen
  • Kahden valtiattaren alistama Vaimolla oli minulle syntymäpäiväksi yllätys, ja sitä se kyllä oli aivan uusiin sfääreihin kohotettuna. En ikinä olisi voinut kuvitellakaan mitään sellaista – mutta samalla se oli kaikkien toiveideni täyttymys. Kun tulin töistä, vaimo oli jo valmiina eteisessä. Valmiina tarkoitti valmiina lähtöön jonnekin tuntemattomaan paikkaan, jossa yllätykseni sijaitsi. Minua vähän hämmästytti, että vaimolla oli jo pitkä takkikin päällään, aivan kuin hän olisi piilotellut asuaan, mutta epäilin […] Posted in Alistaminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *